Sivut

26.10.2014

Rehellistä puhetta blogista

Aion olla teille nyt rehellinen. Saamieni kommenttien perusteella kuitenkin tuntuu, että haluan tehdä nyt teille edes jonkilaisen sekavan postauksen. Silloin kun olen blogia aloittanut kirjoittamaan vuonna 2011 elin vielä kotona ja tarvitsin jokaiseen päivääni jonkun muistutuksen, miten kiitollinen elämästäni olen. En tiennyt yhtään miten pitkälle asiaa vien, mutta tavoitteeksi otin etten jätä kesken. Nyt olen oppinut nauttimaan elämästä ilman blogiakin. Vuosien saatossa kuitenkin on elämässäni tapahtunut paljon muutoksia. Asuin yksin välissä ja nyt olen naimisissa. Sain lukion loppuun, olin töissä ja koulussa ja nyt olen vihdoin löytänyt mitä elämässäni haluan tehdä. Musiikkia. 





Myönnän, että olen fiilispohjalla kulkeva ihminen. Olen taiteilijasielu, jonka huono puoli on, että ryhdyn asioihin silloin kun kiinnostaa ja haluan itse. Omassa elämässä joudun tekemään töitä tämän asian kanssa, mutta täällä blogissa se taitaa nyt näkyä eniten. Nyt kuitenkin koen, että blogini on saattanut tuoda joskun muidenkin ihmisten elämään iloa ja toivoa ja siksi haluan ryhdistäytyä tämän kanssa. Haluan vaikuttaa positiivisesti ihmisiin ja antaa edes jonkin verran toivoa, jos sitä puuttu. Aijon kuitenkin olla itselleni armollinen ja pyydän teiltä samaa. 

Nyt taidan kirjoittaa kun päiväkirjaa. Tuntuu, että enää en tiedä edes mistä kirjoittaa. Ennen minulla oli joka päivä jokin idea ja iltaisin rustailin sen tänne blogiin. Kai tämä on juuri sitä tunnetta kun jotkut bloggaajat ovat lopettaneet. Yksi lempibloggaajistani Cava teki aikoinaan tuon päätöksen, jonka nyt ymmärrän. Arvostan sitä, että ihmiset laittavat aikansa siihen mikä on tärkeää. Itselleni on ensisijaisesti tärkeää perhe ja ystävät sekä työni musiikin parissa. Minulle on myös tärkeää seistä oikeiden arvojen puolella ja saada muutosta aikaiseksi. Tämän takia haluan jatkaa blogiani. Sen linja on kuitenkin vielä hieman hukassa, sillä muoti ja lifestyle blogista on nyt tulossa jotain syvällisempää. Mitä se sitten on? Kertokaa te minulle. Kukaan sitä tuskin tulee kertomaan, joten nyt on löydettävä vähitellen se oikea suunta blogissani. 

Blogini tilastolukujen perusteella huomaan, että täällä käy lukijoita paljon enemmän kun olisin uskaltanut kuvitella. Olen kiitollinen teille kärsivällisyydestä ja toivon, että jaksatte jatkossakin pysyä mukana. Jos teille tulee aiheita mieleen, josta haluatte minun kertovan niin kertokaa kommenttiboksissa. 

Muuten toivotan teille valoisampaa syksyä ja positiivista mieltä!   
Palataan pian linjoille ;)

14.8.2014

Taisin aloittaa vloggauksen?

Hei!

Piiiitkästä aikaa taas jälleen kerran.

Oikeastaan suurempia selityksiä vältellen katokaa alla oleva video.





Kiitos teille, jotka ootte edelleen jatkaneet blogini seuraamista ja teille jotka ehkä ihan ensimmäistä kertaa tänne päädyitte. Voin taata, että jatkossa tulee olemaan positiivista asennetta ja jos tykkäsitte persoonastani niin lisää sitä. Se vielä unohtui videosta mainita, että uskon, että kovalla työllä ja sinnikkyydellä jokainen voi saavuttaa unelmansa ja mitä vaan, kunhan ei luovuta. Mutta uskon, että tuostakin aiheesta tulen kertomaan enemmän myöhemmin oman kantani.


Oikein aurinkoista loppuviikkoa teille kaikille ihanille lukijoilleni <3 br="" nbsp="">

28.4.2014

Aurinkolasi-innoistusta!



Postaukset jatkuu vielä hieman samalla teemalla. Tuolla Indiedaysin Blogger's Inspiration Dayssä käväsin Instrumentariumin pisteellä. Ja osallistuin Indiedaysin ja Instrumentariumin yhteistyökampanjaan. 

Heillä oli todella laaja aurinko- ja silmälasi valikoima esillä. Ja varmastikaan eivät olleet edes kaikki mallit mitä heiltä löytyy, mutta yllätyin erittäin positiivisesti miten palon laadukkaita merkkejä siellä oli! Ja monesta merkistä löytyi todella eri tyylisiä mutta erittäin tyylikkäitä ja kauniita laseja. Valitsin itselleni kuvattavaksi kahdet alla kuvissa olevat lasit. 

Olin juuri maaliskuussa matkalla Dubaissa ja rakastuin siellä Tiffanyn laseihin. Juurikin kyseisiä laseja siellä kuolasin ja voitte vaan arvata kuinka innoissani olin kun löysin samat lasin Insrtumentariumin pisteeltä. Tottakai piti nämä lasit valita kuvaan!




Toiset lasit olikin sitten luottomerkkini. Toisen rakastaa Dioria, kolmannet Guessiä tai jotain muuta merkkiä. Minä rakastan Guccia. Se on mulle ollut sellanen luottomerkki lähiaikoina, että sieltä vaan aina löytyy jotain tyylikästä ja erottuvaa. Ensimmäinen luksuslaukkuni on Guccin ja olen ollut siiten erittäin tyytyväinen. Joten ehkä voitte arvata, että toisiksi laseiksi valikoitui Guccin aurinkolasit. Koska taaskaan tuo merkki ei pettänyt, vaan löytyi upeat, tyylikkäät lasit.



Olin todella iloinen siitä, että löysin Suomen valikoimasta Instrumentariumista näitä laseja. Usein käy niin, että kun ulkomailla jotain näkee ja ihastuu niin sitä onkin vaikea Suomesta saada. Tämä siis yllättyi todella positiivisesti minut, että voin samat lasit hankkia myös täältä. 


Olen itse jo muutaman vuoden yrittänyt etsiä laadukkaita aurinkolaseja. Muutamat Guessin lasit olet tässä hankkinut ja ollut todella tyytyväinen niihin. Mutta luulempa että seuraava hankitani osuu samaan kategoriaan yläolevien lasien kanssa. 

Jos sinua yhtään aurinkolasien hankkiminen tai voittaminen kiinnostaa niin käy katsomassa INSTRUMENTARIUMIN valikoimaa ja voit käydä äänestämässä bloggajien suosikkisi bloggaajien valitsemista laseista. Äänestämällä osallistut samalla arvontaan, jossa voit voittessa valita itselleni max. 179€ maksavat aurinkolasit. Tuolla summalla sivulta löytyy tosi upeita laseja tyylistä riippumatta. Kilpailuun pääset osallistumaan TÄSTÄ LINKISTÄ.

Mitäs mieltä olette, kummat lasit sopii mulle paremmin? Voitte käydä äänesämässä myös kyseistä kuvaa.


25.4.2014

Indiedaysin päivä

Toissa viikonloppuna oltiin ihanan Heidin kanssa Indiedaysin päivässä. Sitä ennen kuitenkin kävästiin Stockalla. Hullut päivät oli vilinässä mutta silti minun oli hankittava uusi MACin huulipuna illan juhliin. Oon nyt hurahtanut huulipuniin. Onneksi oli oikea seura tähän paikkaan ja sain valittua täydellisen punan!

Suunnattiin punan kanssa kohti Sipulin ravintolaa jossa pidettiin Indiedaysin Inspiratuion Day. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaista meno oli. Päästiin tutustumaan monen yrityksen tuotteisiin, kuunneltiin luentoa, syötiin ja pidettiin hauskaa! 







Lähtiessämme otettiin pihalla asukuvia. Mun mielestä toi lukkosilta on jotenkin tosi ihana ajatus! Joka kerta sydämessä joku muljahtaa kun sen näkee. En tosiaan oo yhtään romantikko..








Takki - Vila

Bleiseri - New Look
Paita - New Yorker
Housut - Vila
Kengät - Spirit Store
Laukku - Michael Kors



Tämä oli selvästi ystävyyslukkomme ;)



Illalla suunnattiin kohti Helsingin Tivolia Indiedaysin Blog Awardseihin. Mun oli tosi vaikea päättää mitä laitan päälle. Huomasin äsken kun asuun kirjottelin vaatteiden alkuperää, etten enää edes tiennyt  kaikkia. Piti ihan käydä tarkistamassa. Enää en niinkään katso mistä vaate on, kunhan tykkään siitä! Huomasin, että nykyään on niin vähän aikaa kiinnittää huomiota asioihin, joista ennen kirjoitin blogiani päivittäin. Niin ne ajat muuttuu ja minä myös. Mutta blogiani en silti jätä vielä vähään aikaan ja ne pysyy mukana joita uusi Luisa eli KWASHA kiinnostaa.

Tivoliin päästiin kaiken valmistelun jälkeen juurikin niin että ehdittiin kiertämään paikat jonka jälkeen istuttiinkin katsomaan palkintojen jakoa. Oli huippua nähdä bloggaajia, joita itsekin olen kauan seuannut ja iloita heidän voittoa. Huomasin kuitenkin siinä istuessa, että tämä blogimaailma on niin oma maailmansa. Siellä ne kaikki ihmiset ovat, joita oikeastaan kukaan muu kun bloggaajat ja niiden seuraajat ei tiedä eikä tunne. Silti nämä ihmiset jatkavat sinnikkäästi intohimon ja unelmansa toteuttamista. Aika huippua!

Tapahtumaa oli juontamassa ja samalla esiintymässä Axl Smith ja päivän markkinointihenkilöitä oli jakamasa palkintoja. Tapahtumassa pääsi näkemään samoja tuttuja joihin olin päivällä tutustunut. Illan aikana pääsin tutustumaan tosi mahtaviin ja huippuihin ihmisiin. Vietimme jatkoja ja jatkojen jatkoja tosi hyvällä porukalla. Oli todella mielenkiintoista tutustua näihin himisiin ja viettää aikaa. 



Tällaiset tapahtumat ovat uranikin kannalta todella suuria. Pääsin kertomaan monelle tärkeälle tai muuten mukavalle ihmiselle unelmiani ja etenemisiäni. Pääsin jakamaan käyntikortteja ja juttelemaan tulevaisuudesta. Uskon sinnikkäästi, että kun jatkan tätä hommaa rohkeasti uskomalla unelmaani niin joku päivä tästä pienestä bloggaajatytöstä tulee arvostettu musiikkialan ammattilainen. Esiinnyn  Jenni Vartiaisen tavoin kiertämällä Suomea jakamassa suurta sydäntäni lavalla esiintymisen ja laulamisen kautta. 


Koskaan ei kannata luovuttaa! Haluan kannustaa kaikkia tutkimaan omaa sydänsä ja löytämään se oma unelmaa ja tekemään paljon töitä, koska joku päivä se aivan varmasti kantaa ja saat olla ylpeä itsestäsi ja toteuttaa onnellisesti elämäsi suurinta haavetta ;) 


Eikö ookin täydellinen huulipuna!





Kaikki paitsi viimeinen kuva on Heidi Tuomisen ottamia. Viimeinen on Indiedaysin.





8.4.2014

Artistin arkea

Kirjoitustahtini on ollut aika hidasta täällä blogin puolella. Energiani on keskittynyt nyt muihin hommiin. Joista täällä vähän väliä kerronkin. Tällä hetkellä kaiken ajan on vienyt musiikin ja artsitiuteni lisäksi muutto. Ollaan muuttettu ihanaan kotiin, mutta kiireiden vuoksi sitä ei kovin nopealla tahdilla olla myöskään päästy laittamaan.

Mutta sitten itse artistihommiin. Koulussa on ollut mielenkiintoista ja on taas päästy tutustumaan uusiin ihmisiin. Suurimmat kokemukset koulun myötä on olleet varmasti tuon biisin nauhoituksen lisäksi promokuvat. Oltiin Ville Juurikkalan kuvattavana Eirassa studioilla ja Ida Jokikunnas stailasi ja meikkasi meidät. Ajattelin nyt puhua aivan suoraan. Monesti ihmiset joilla on sama unelma kuin minulla, kuvittelevat että tämä on niin glamouria ja hohdokasta. Kokemuksena todella upea ja mahtava. Minulla sattui olemaan juuri syntymäpäivät kuvausten päivänä ja oli ihanaa tuoda kaikki rekvisiitat ja pukea päälle asut ja saada naamaan ja hiuksiin kampaukset joita on kauan suunniteltu. Todellisuudessa tuo hetki on niin nopeasti ohi. Ja kun jokainen tekee kuitenkin työtään niin eipä siellä prinsessalta tuntunut. 

  Minusta tuo kokemus oli mahtava! Koko koulu on todella hyvä tähän musiikkibisnekseen tutustumista ja oppimista juurikin tuollaisten kokemusten myötä. Saamme nähdä ja kokea mitä laulajan ura artistina todellisuudessa on. Ja arvatkaa mitä, silti haluan tätä ja haluan tehdä tätä!


Ehkä voin myös mainita upeasta kokemuksesta, jota ehkä tapahtuu artistin elämässä enemmän kuin kuvattavana oleminen. Eli sen oman biisin nauhoitus! Se kokemus oli todella miellyttävä. Pääsi omaa biisiä laulamaan juuri omalla tavalla ja ammattilaisten kanssa. Petri Munck toimii tuottajana ja olin hänen studiolla Nummelassa monta tuntia eräs maanantai päivä maaliskuun alussa. Yhteistö sujui todella hyvin ja tuntuu, että ymmärrys oli sama biisiä kohtaan. Nyt vaan odotellaan lopputulosta! Levyjulkkarit on sitten Tampereella toukokuussa.      



Tietysti tuon nauhoituksen lisäksi keikkailu on vieläkin suurempi asia miksi tätä artistiuraa haluan. Tässä on muutamia keikkoja jo ollut ja suurin mielettömin kokemus oli päästä Tampereen TTT-klubille laulamaan. Paikka oli todella estraadimainen. Oli kunnon lava eikä paikka ollut mikään räkälä vaan kaikki olivat tulleen juurikin kuuntelemaan keikkaamme. Se tunne on mahtava kun pääsee ihmisille puhumaan laulun kautta jotain mikä voi heitä koskettaa. Laulaminen on niin rakasta minulle, etten voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Pääsen eloon silloin. Koko laulu pääsee eloon. Kaikki tunteet ovat auki ja olen juuri oma itseni silloin ja paneudun lauluun niin, että jokainen saisi siitä jotain itselleen. Olen yleisöä varten lavalla juuri sellaisena avoimena ja tunteellisena kuin olen ja on mieletöntä saada kuulla hyvä palaute työstä joka on vaivalla tehty.



           
Tampereen TTT-Klubi
Kuva: Kati Ropponen 
Lisäksi koulussamme käy paljon mielenkiintoisia valmentajia. On paljon saatu potkua keikkamyyntiin, musabisneksen tietämykseen ja artistin arjesta. Viime viikolla meillä kävi Universal Musicista A & R henkilö. Joka siis etsii uusia artisteja musiikkiyhtiöön. Ja tuo tilaisuus oli aivan mahtava! Niin mieletöntä päästä puhumaan henkilön kanssa, jonka kanssa muuten on vaikeaa tai oikeastaan mahdotonta jutella ellei he halua signata artistia. Meille on viime vuoden lopulla käynyt vastaanlainen henkilö Warner Musicilta. Nämä ovat aivan mielettömiä tilanteita ja mahdollisuuksia päästä sisälle musiikkimaailmaan. Koulumme antaa meille mielettömän upeita mahdollisuuksia edetä uralla. Jos siis haaveenasi on sama unelma kun minulla niin et kyllä menetä yhtään mitään käymällä Ikaalisten Artistivalmennuksessa.TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kuinka kouluun haetaan. Haku päättyy 7.5.2014. Koulu on vuoden mittainen.
Ja ei, tämä ei ole mitään maksullista mainontaa vaan suoraan sydämestä suosittelua!


Blogini on siis pikkuhiljaa muuttunut muoti ja lifestyle blogista unelman tavoittelemisen blogiin. Ja tuo blogini nimi KWASHA on siis artistinimeni. Silloin kun vaihdoin blogin nimen nykyiseksi, taisin mainita, että nimelle saattaa jatkossa olla muutakin käyttöä ja tämä on juurikin se käyttötarkoitus. Olen siis KWASHA ja minua pääsee aktiivisemmin seuraamaan instagramissa nimellä "luisakwasha". Ja facebookissa on artistisivut joihin pääset tästä. Siellä postailen paaaljon useammin. Jos siis haluat tätä artistiuraani seuata niin käy tykkäämässä sivusta ja saat ihan livetietoa mitä tapahtuu ja missä. Kaikki kuumimmat fiilikset näkyy siellä. Tykkäämällä pääset siis kannustamaan ja tukemaan suurta unelmaani!



Kiitos te ihanat lukijat, jotka jaksatte seurata minua täällä ja facebookissa sekä instassa <3 p="">

21.1.2014

Tätä tää on!


Tämähän alkaa näyttää lupaavalta kun näinkin nopeasti palasin tänne viime postauksen jälkeen. Ajattelin hieman tulla taas näitä musahommia kertomaan eli kouluhommia. Ja oikeastaan myös kulunutta viikkoani. Aika paljon on taas asiat menneet eteenpäin vaikka tuntuu ettei oiskaan.

Maanantaina tavattiin levyn tuottajan eli Petri Munckin kanssa. Taisin jos aijemmin kertoa mutta kerrataan vielä, että teemme siis koulusta yhtenä työnä levyn ja jokaisella on oma kappale levyllä. Jokaiselle oli varattu 30min aikaa Petrin kanssa ja minä olin viimeinen. Onneksi, koska tiesin ettei varmana riitä tuo aika niinkun ei riittänytkään. Miten nyt puolessa tunnissa saa suunniteltua koko biisin? Apua! Mutta siinä sitten loppua kohden alettiin ymmärtämään toisiamme ja alkoi tulemaan sama visio. Joten innoissani kyllä odotan mitä sieltä tulee! Saadaan ennen nahtoitusta tausta, johon voidaan sitten laulua harjoitella.

Vanhempi kuva Instasta fiilistelyyn!


Tiistaina meillä puhuttiin keikkamyynnistä. Viime vuoden oppilas oli jo toistamiseen puhumasa meille artistin arjesta ja toiminnasta. Hän on saanut viime vuonna ollessaan todella hyvin järjestettyä asioita ja myy paljon keikkaa itselleen. Tiistaina siis priiffatiin keikkamyyntiin. Meillä on erikseen ollut myös ammattilainen puhumassa tästä, mutta siinä vaiheessa ei oikein ollut mitään myytävää vielä. Nyt alkaa olemaan paketti joksikseen kunnossa vielä kovalla treenillä. Joten nyt oli hyvä aika muistuttaa ja antaa taas potkua tähän hommaan. Ja vaikka nyt en vielä ole saanut myytyä keikkaa nii potku kyllä pysyy siellä takapuolessa :D

Artistin taloushallintoa ja ATK:ta oli keskiviikkona. Se päivä sai kyllä pasmat vähän sekaisin taas. En siis todellakaan ymmärrä kaikkia näitä tietokonejuttuja ja talousasioista vielä 100 kertaa vähemmän. Onneksi ihana Tanja tarjosi apua myös jatkossa tuleviin ongelmiin. Huh huh tässä sitä sitten pohditaan miten tämä talous saadaan hallintaan ja yritystä ja osuuskuntaa ja äääääh!!!

Hiusten repimisen jälkeen onneksi oli ihanaa asiaa tiedossa. Lähdettiin koulun jälkeen ajamaan luokkalaisten kanssa kohti Turkua ja sieltä laivalla Tukholmaan. Ohjelmassa oli eksymistä ja huutamista ja laivalla hengailua. Käytiin katsomassa Marko Maunukselan keikka laivalla (on ollut meillä artistivieraana muutamia viikkoja sitten). Marko oli iloinen meidän nähdessään ja tietysti mekin kannustimme häntä tanssimalla tangoa ja muuta mukavaa musiikin tahtiin. Ilta sitten venyikin aika myöhään ja muutaman tunnin nukkumisen jälkeen oltiinkin jo Tukholmassa ja siirryttiin hotellin aulaan torkkumaan FatBoy:ille. Kunnes mentiin aamupäivästä Abba -museoon.

Abba -museo osoittautui todella mielenkiinoiseki. Se oli tehty ikäänkuin eri huoneista ja oli erilaisia heidän vaatteita, studiotarvikkeita, ompelimoa ja muuta mitä heillä oli ja heistä pyöri jatkuvasi dokumentteja eri puolilla. Hauskinta oli erikoiset ykistyikohtat. Kuten siellä oli piano, joka on yhdistetty jonkun heidän jäsenien oikeaan omaan studioon ja aina kun hän käy soittamassa siellä niin museossa oleva piano alkaa soimaan samaa. Siellä oli myös puhelin, johon joku Abba:n jäsenistä saattoi joskus soittaa ja onnekas pääsisi puhumaan linjan toisessa päässä olevan kanssa.
  Museossa oli myös paljon tekemistä. Sai kuvitella olevansa itsekin studiosa ja laulaa jonkun Abba:n lauluistan. Oli lava, johon pääsi virtuaali Abba:jen kanssa esiintymään ja laulamaan. Sai tehdä musiikkivideon Abba:n kanssa. 
  Lisäksi siellä kerrottiin yleisestikin ruotsin musiikkihistoriasta ja niin moni tuli yllätyksenä, että jotkut hitit on olleetkin Ruotsista. Aika mieletöntä osaamista musiikin saralla tuolla ruotsilla on. Ja Abba on kyllä todella inspiroiva! En ole tainnut kertoa täällä, mutta ehkä euroviisufaniudestani on voinut päätellä, että olen aina halunnut päästä sinne!

 

Loppureissu menikin shoppaillessa, ruokailessa, iltaohjelmasta ja hyväasta seurasta nauttimisessa. Lauantaina herättyäni isäni luota Turusta meninkin suoraan Porvooseen. Kyllä olen tämmönen reppureissaaja näinä päivinä. Siellä hoidin asioita ja näin ihania ystäviäni ja se reissu jatkui yön yli. Sunnuntaina olikin kaikenlaisia palavereita, koulutuksia ja treenejä. 

 

Saatiin kitaristini kanssa nauhoitettua pätkä yhdestä biisistä. Sillä kun sinne takapuoleen on potkaistu niin vauhtia olisi liikkua kohti sitä keikkamyyntiä. Siihen tarvitaan jotain materiaalia, joten yritän tässä tai no koko illan olen yrittänyt muokata videota ja lisätä sitä youtubeen. Mutta ensin pitää tehdä tili. Oon kyllä niin toivoton näissä hommissa. Tai sanotaan että toivoa on, mutta hermot menee helposti! En vaan ymmärrä näitä hommia! Mutta tosiaan kun sen joskus tässä saan onnistumaan tuonne youtubeen, niin voisin teillekinpäin sitä linkata ;)

Eilen tuli käytyä musiikkiliikkeessä tutustumiskierroksella ja Akun tehtaalla. Oli tosi kiva kun kerranki sai ajan kanssa kysellä kaikista laitteista joita tässä tulee tarvitsemaan, muttei ole käsitystä että millä tavalla niitä valitaan. Akun tehtaalla oli myös mielenkiintoista. Vähän sai tietää sitä, miten kaikki se tapahtuu missä itse sitten tulee esiintymään. Nähtiin Eppu Normaaleista jotain jäseniä. Ai niin ja pakko kertoa, että harvoin tunnistan kenenkään suomalaisen julkkiksen kasvoja tai nimiä :D Mutta tässä koulussa oon jo kehittynyt! Nähtiin studioita, valoja, kuvaustiloja ja kaikkea mitä Akun Tehdas tekee.


Tässä on aikalailla nyt laidasta laitaan tietoa mitä tuo koulu mahdollistaa ja mitä siellä oppii. Kaikki tämä on vain erittäin pieni osa, koska meillä käy kaikenlaisia ammattilaisia kertomassa alalla olemisesta. Huomenna lauluntekijä Eija Hinkkala kertoo meille esiintymisestä. Tänään pääsin jos vähän juttelemaan niin aika hyödyllistä tietoa (jälleen kerran) tulossa. 

Joten keep up jos kiinnostaa kuinka tässä käy ja pääset samalla seuraamaan upeita juttuja ;)



9.1.2014

Live your dream

Hei kaikille!

Huomasin, että viimeksi olen blogia päivitellyt syyskuun alussa. Enkä sen jälkeen oikestaan ole käynytkään täällä. En nytkään lupaa, että säännöllistä postailua tulee, mutta pitkästä aikaa tuli sellanen olo, että pakko päästä kirjoittamaan blogia. Ehkä sen vuoksi että ajatukset ovat nyt erittäin sekaisin. Tästä blogista on itselleni paljon apua joskus ollut ja ajattelin kokeilla josko nytkin olisi. Samalla kerron teille vähän kuulumisiani.

Vuosi on vaihtunut. Loppuvuodesta elämäni on aika lailla ollut mylläämistä. Paljon uusia asioita. Sen lisäksi, että aloitin uuden koulun niin saimme asuntomme myytyä, joten nyt olemme olleet asunnottomia alkutalven. Olemme nyt löytäneet asunnon, mutta vielä ei päästä muuttamaan. Minulla on myös ollut terveyteen liittyviä huolenaiheita, mutta onneksi nekin alkavat selkenemään. Ja lopuksi on tämä elämä yleensä. Tai oikeastaan se, että mitä haluan elämältäni. Olen sen syksyllä päättänyt ja joka päivä se vaan vahvistuu, mutta sitäkin enemmän olen hämmentynyt ja ajatukset sekaisin siihen liittyen. Haluan tehdä musiikkia.

Viime postauksen tein juuri kun koulu oli alkamassa, joten fiilikset näkee sieltä. Nyt kirjoitan tätä koulun ollessa puolessa välissä. Ja mikä tämä koulu nyt siis olikaan? Se on artistivalmennus Ikaliisissa. Täällä opimme siis kaiken laulajan artistiuteen liittyen. Päätin viime keväänä, että haluan tämän uran, mutten tiennyt kuinka siihen ryhdytään. Tämä koulu on juurikin se, joka kertoo nämä asiat ja auttaa etenemään.
  Meillä käy paljon erilaisia musiikkialan sekä muita tarpeellisia ammattilaisia kertomassa meille alasta kokemuskia ja kuinka alalla ollaan. Tämä koulu on paljon johtanut itsetutkiskeluun ja pohdintaan siitä kuka minä olen, mitä minä tahdon ja mikä on elämäntehtäväni sekä kaikkea tuon ympärillä pyörivää. Olen luonteeltani todella pohdiskelevaa tyyppiä ja sen takia tykkään olla täällä ja miettiä näitä asioita. Mutta mitä enemmän mietin niin sitä enemmän tunnun meneväni sekaisin. Ainakin hetkellisesti. Kun siellä sekavassa tilassa on käyty niin alkaa pikkuhiljaa selkenemään vastaukset.
  Syksyn mittaa suurempi projekti meillä on ollut pikkujoulushow Ikaalisten kylpylässä. Se meni erittäin hyvin. Siitä sai kokemusta ja lisä varmuutta, että tämä on todellakin sitä mitä haluaa tehdä. Haluan olla lavalla viihdyttämässä ihmisiä. Haluan antaa itsestäni kaiken irti. Haluan näyttää ihmisille sydämeni ja tulkita kappaletta, niin että tunne välittyy jokaiselle kuulijalle ja nautin siitä kun ihmiset ymmärtävät tulkintaani ja saavat jotain siitä irti myös.

Teemana meillä oli 1950-2000 luvun hitit. Sain esittää Edit Piaf:n Milordin osaksi suomeksi ja osaksi ranskaksi. Ja näköjään minun söperrys upposi sillä kehuttiin paljon "rankan kielen taitojani". Ehkä ne ala-asteella opitut ääntämiset oli nyt hyödyksi :D Ja olin mukana monessa laulusta stemmaäänissä eli taustalaulajana ja potpurissa sain laulaa kaksi pätkää.Yhden Madonnan Papa don't preach ja toisen lauloin duettona Grease:n you're the one that I want.




Luulempa, että tästä eteenpäin tulen aika paljon jakamaan täällä musiikkihaaveitani. Tai oikeastaa sitä kuinka haaveet otetaan maanpinnalle ja toteutetaan niitä. Olen aina halunnut laulajaksi. Kuten varmaan monet muutkin ovat lapsesta asti haaveilleet. Monet muut ovat vaan löytäneet siinä matkalla sen ammatin mitä haluavat tehdä ja lähteneet opiskelemaan sitä. Minä olessani vielä 21 -vuotias en ollut löytänyt ammattia itselleni jota haluaisin opiskella tai työskenellä. Toki oli kultakaupassa vuosia töissä, mutta uraa siitä en haaveillut.
 Nyt olen tajunnut, että olenkin oikeastaan päättänyt ja löytänyt ammattini ja niin aikaisin, että monetkaan eivät sitä ole niin aikaisin kuin minä löytäneet. Pienenä tyttönä ja löysin paikkani lavalla. Olen aina pitänyt esiintymisestä. Olen harrastanut balettia Suomen Kansallisoopperassa 8 vuotta. Nautin joka hetki siitä tunteesta kun sai treenata ja etenkin siitä kun pääsi suurelle lavalle esiintymään, niin että kaikki valot kohdistuvat minuun, enkä näe ketään muuta yleisössä. Saan kokonaan keskittyä omaan hommaani ja nauttia siitä onnistumisen tunteesta, että tämän minä osaan. Maailmassa on edes yksi asia, jossa olen hyvä ja nautin siitä ja saan antaa yleisölle sen mitä siinä olen.

Tällä hetkellä tosiaan on kouluni puolessa välissä. Kesällä se loppuu, mutta ennen sitä on myös suuri projekti jota nyt työstämme. Julkaisemme kesällä levyn, jossa jokaisella on yksi soolokappale. Ensi viikolla tapaamme tuottajan kanssa ja esittelemme hänelle kappaleen. Minun kappaleeni ei ole oma tekemä. Teen myös itse lauluja, mutta myllerröisen syksyn aikana en saanut tehtyä kuin yhden kappaleen, enkä ollut siihen tarpeeksi tyytyväinen, joten metsästin uutta kappaletta ja taisi nyt löytää sen. 
  Minun täytyisi viikonlopun aikana tutkia kappaletta niin, että olisi visio kuinka sitä lähdetään toteuttamaan. Kevään aikana meistä otetaan promokuvia. Ja tässäkös vasta onkin mietittävää. Onko kappaleeni tarpeeksi hyvä? Kuinka saan siitä tarpeeksi hyvän niin, että levy-yhtiötkin voivat kiinnostua? Minkälaisia kuvia otetaan? Mikä on minun visioni? Löytyykö yhtenevää tekijää kappaleen, promokuvien ja artistiuteni välille? Mikä se on?

Nyt kevään aikana alan myös etsimään itselleni tiimiä ympärille, jotta saadaan tehtyä biisejä. Tarvitsen siis laulunteijän ja tuottajan. Musiikkityylini on menevämpää popia. Jannika b:n tyylistä. Jos siis löytyy kiinostuneita niin saa laittaa yksityisviestiä luisa12_1992@hotmail.com

Näitä minä joudun nyt pohtimaan erittäin paljon ja keväällä nähdään siten lopputulos. Täytyy sanoa, että tämä kirjoittaminen näistä asioista sai ajatukseni edes hieman selkenemään. Uskon siis palaavani tänne postausten pariin aika pian. Ja palaa sinäkin lukemaan, jos kiinnostaa kuinka saan urani liikkeelle. Tai oikeastaan, sehän on jo liikkeellä ;)